Bow Wow Wow

Keskiviikkona oli veikeä iltapäivä. Oli matkalla National Cryptological Museumiin - siis salakirjoitus, koodaus, vaklausmuseoon. Se sijaitsee ihan tämän mantereen kansallisen turvallisuuden päävalvomon NSA:n kampuksen nurkalla. Kuinka ollakaan ajaessamme museoon käännyin väärään suuntaan Visitors-kyltin ohjaamana suoraan NSA:n kampuksen portille. Portilla aksenttini paljasti oitis, ettemme ole amerikkalaisia ja tämän johdosta jouduimme hmmmm... kuulusteltavaksi.

Seuraavat 40 minuuttia kului erinäisiä tietoja jakaessa ja seurasimme sivusta kun pommikoira haisteli autoamme. Takaluukussa oli kirsikkana kakun päällä Philadelphian kiinalaiskorttelissa meille lykätyt Kiinan liput, jotka eivät sillä hetkellä näyttäneet niin hirveän hyviltä ansioluetteloissamme. Kysyivät tarkkaan maahantulolentokentät sun muut, mutta eipä siinä sen kummempia. Tilanne vain hymyilytti. Siinä ajan kuluessa huvittuneisuuden osuus pieneni vähän ja aloimme jo pohtia, että kuka tulee hakemaan meidät täällä, jos paluuta ei sillä erää olisi ollut. Eipä siinä, sillä loppujen lopuksi pääsimme lähtemään ilman seuraamuksia. Kovin siihen päälle vielä vakuuttelivat, ettei tietoja käytetä muuta kuin siihen, ettei kukaan muu pääse esiintymään meinä siellä. Mitähän sekin sitten tarkoittaa? Kuka ihme haluaisi olla minä? Nyt kun ei enää juoksukaan kulje.

Museo oli muuten aika snadi, mutta informatiivinen.