E-penkkiurheilija

E-sports on kasvava, osittain hyvinkin vakavasti otettava urheilumuoto. Vaikka moni ihminen pitää kyseistä lajimääritelmää humpuukina, "eihän siinä edes liikuta", monet ovat ottaneet eri E-sports lajit hyvin vastaan.  

  

Moni ikätoverini on lapsena kuullut nämä sanat; "ole tunti pihalla niin saat olla tunnin koneella", "aivot lakkaavat kehittymästä, jos istuu koneen edessä tuntitolkulla", "näkö menee"... Näitä saman kaltaisia lausahduksia on monia. Varsinkin kun ihmiset ajattelivat silloin, että videopelit ovat täysin turha, elämänlaatua huonontava ja hyvin antisosiaalinen tapa. "Siellä se vaan tuijottaa ruutua pimeässä huoneessa" oli myös hyvin yleinen lausahdus. 

  

Vasta myöhemmin tajuttiin, miten online-peliyhteisöt loivat siteitä ihmisten välillä. Miten joku, joka istuu päivät pitkät koneella, varsinaisesti ketään näkemättä, voi perustaa oman sosiaalisen elämänsä muutaman tuuman näytölle? Miten hän voi piirtää hankalat tunteensa, inhimillisen itsensä muutamaan gigaan, virtuaalihahmon muotoon? 

  

Minun sukupolveni määritteli uudelleen läheisyyden, ihmissuhteet ja lähimmäisenrakkauden. Me olemme ne, jotka koskettavat toista, jotka tarjoavat ystävyyttä bittiavaruuteen. Me olemme ne, joille se bittiavaruus vastaa jonkun muun sanoilla. Me olemme todella yhteisöllinen maailma. Sellainen, joka sotii mieluummin peleissä kuin oikealla maalla, joka tuhoaa mieluummin pikseleitä näytöllä, kuin repii fyysisiä rakenteita. 

  

Me puhumme samaa kieltä. Tai, vaikkei kaikkien suu taivu saman kielen määritelmään, me voimme kääntää sen näppärästi eri ohjelmien avulla ja todella ymmärtää toisiamme. Me olemme matkalla kohti yhtenäistä maailmaa. Minä voin ujuttaa viestin tänne ja joku toiselta puolelta maailmaa voi sen hyvin löytää. 

  

Minä itse kasvoin vuorotellen siskojeni kanssa tietokoneella vietettävästä ajasta. Silloin, kun ei ollut minun vuoroni, katsoin kun siskoni pelasivat. Vaikkei minulla olekaan psykologin tai psykiatrin tutkintoa, voisin päätellä, että muiden ihmisten pelaaminen muistuttaa minua noista ajoista ja tuo minulle turvallisen, lämpimän olon. Se on ollut minun tapani olla läheinen siskojeni kanssa. Se opetti myös, että kannattaa antaa toisen tehdä rauhassa. Ei saa huudella, vaikka itse keksisi ratkaisun ensin. Antaa sen toisen hakata päätään seinään. Kyllä hän jossain kohtaa sen oppii. 

  

Minua kiinnostaa katsoa pelejä. Varsinkin jos en itse osaa niitä pelata, tai en pysty pelaamaan niitä. Minä nautin, kun ymmärrän mitä ruudullani tapahtuu, vähän niin kuin uskon penkkiurheilijoidenkin nauttivan. Minä tykkään katsoa, kun joku minua taitavampi esittelee taitojaan, aivan kuten penkkiurheilijatkin tykkäävät. Mielestäni on mielekästä puhua peleistä, tuntea yhteenkuuluvuutta, aivan kuin penkkiurheilijoistakin on mielekästä. Minä olen E-sportsin E-penkkiurheilija, minä nautin ihan kuin jalkapallon tai jääkiekon, milloin minkäkin lajin fanit nauttivat "omasta lajistaan". 

  

Siksi E-sports kiinnostaa. 

  

- Nanna