Vaalihuumaa

 Me äänestämme siis yhtä henkilöä. Vaalikoneet on rakennettu niin, että siellä kysellään ehdokkaiden mielipiteitä ja kantoja "päivän polttaviin puheenaiheisiin". Sieltä sitten vaalikone löytää sinulle sopivan tyypin, joskin prosenttilaskuissa ainakin Ylen vaalikone oli aika susi; jos maanpuolustukseen kuuluu kaksi (2) kysymystä ja vaikkapa sosiaalipuoleen kuusitoista (16), miten ne voivat olla samat sata prosenttia? Olet samaa mieltä maanpuolustuksesta, 100 % kahden (2) kysymyksen perusteella, kun väistämättäkin kuudentoista (16) kysymyksen kohdalla on eri mieltä ainakin yhdestä (1) kysymyksestä, jolloin se on 93,75 %.  

  

Eli vaalikone oli epälooginen kapistus. Rupesin henkilökohtaisesti googlailemaan henkilöitä, heidän ideologioitaan ja mitä mieltä he ovat. Sitten muistin tasan, miksi olen aiemmin valinnut olla äänestämättä. Sillä, mitä se ihminen äänestäisi, ei ole väliä. Sillä, mitä PUOLUE äänestäisi, on se lopullinen sana. 

  

Miksi meillä on niin paljon takinkääntäjiä?  

  

Jos puolueesi vaatii sinua äänestämään tietyllä tavalla, vaikka se olisi täysin ristiriidassa sinun oman mielipiteesi kanssa, sinun on pakko äänestää puolueen haluamalla tavalla. Jos äänestät puoluettasi vastaan, sinut voidaan pahimmillaan potkia pois puolueesta ja ripustaa "rikkuri"-kyltti kaulaan. Puolueilla on linjauksia, joissa he eivät taivu, eivät sitten millään. Ainoastaan oman omantunnon kysymyksissä saa äänestää omaa puoluetta vastaan rangaistuksetta. 

  

Vähemmästäkin viuhuisi takki. Miten me voimme sitten saada eduskuntaa ihmisiä, jotka äänestävät sen oman mielensä mukaan (millä perusteella me heidät sinne lähtökohtaisesti äänestämme)? Etsimällä ehdokkaan, joka ei ole puolueessa. Äänestämällä ehdokasta, joka voi äänestää niiden omien mielipiteidensä mukaan ilman, että häntä siitä rangaistaan. Me voimme vaikuttaa.  

  

Minulle todisti se, että Liike Nyt pääsi sisään yhdellä ehdokkaalla, Harkimolla, joka on varmasti ollut suosituin henkilö Liike Nyt:in sisällä. (Hankalasti tavutettavan nimen keksitte, saako siitä edes valittaa?) Minä olen ylpeä, en äänestänyt häntä itse, mutta tämä todistaa minulle, että meillä on mahdollisuudet muutokseen. Meidän pitää vain uskoa siihen ja lakata antamasta ääniä kamalille puolueille ja heidän kahlituille ehdokkailleen. 

  

Meillä on neljä vuotta taas aikaa. Miettiä, katsoa ja lopulta päättää. Päätetään viisaammin kuin ennen. 

  

- Nanna